Monelle lienee tuttu jo edesmenneen Jörn Donnerinkin tutuksi tekemä lausahdus Lukeminen kannattaa aina. Vaikka PISA 2022 -tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten lukutaito on heikentynyt (Opetus- ja kulttuuriministeriö), koko väestön osalta lukuharrastukselle kuuluu onneksi vielä hyvää (ks. Hanifi, 2022). Suomi lukee 2023 -tutkimuksen mukaan lukeminen on musiikin kuuntelun jälkeen suosituin ajanviettotapa ja suomalainen käyttää keskimäärin yli 5 tuntia viikossa kirjojen parissa. Erityisesti lapselle lukeminen kannattaa aina, sillä lukemisella on tutkitusti monenlaisia hyötyjä lapsen kielellisille taidoille. Ilahduttavaa onkin, että suomalaisperheissä lapsille luetaan paljon. Lukulahja lapselle -hankkeen puitteissa tehdyn vaikuttavuustutkimuksen mukaan 63,8 % perheistä luki lapselle vähintään kerran päivässä. Tässä blogikirjoituksessa halutaankin tarkemmin selvittää, miksi lapselle lukeminen on tärkeää ja mikä merkitys aikuisen ja lapsen yhteisillä, kirjan parissa vietetyillä tuokioilla on lapsen kehittyville kielellisille taidoille.
Newcastlen yliopiston professori James Law työryhmineen on tehnyt kattavan useiden tieteellisten tutkimusten tuloksia yhdistävän kartoituksen (ns. meta-analyysi), jossa he selvittivät, mitä olemassa oleva tutkimus kertoo alle 5-vuotiaiden lasten ja vanhempien välisten lukutuokioiden hyödyistä lapselle (Law ym., 2018). Suurin osa meta-analyysiin mukaan otetuista tutkimuksista olivat sellaisia, joihin osallistuneiden lasten kielellinen kehitys oli edennyt tyypillisesti. Law:n ym. tutkimuksen mukaan lapsen ja vanhemman yhteiset lukutuokiot kehittivät erityisesti lapsen ymmärtävää sanastoa ja vaikutuksen suuruus (ns. efektikoko) oli iso. Suurin hyöty lukemisesta näyttäisi olevan lapsille, jotka ovat 3–5 vuoden iässä. Lisäksi lukeminen kasvatti lapsen itse tuottamaa sanastoa ja paransi varhaisia lukemisvalmiuksia (kohtalainen efektikoko). Toisaalta toisessa, Noblen ym. (2019) meta-analyysissa todettiin, että lukemisen hyödyt lasten kielellisille taidoille eivät olleet niin laajat (pieni efekti) kuin aiemmin on esitetty.
Kaikenlainen lapselle lukeminen on merkittävää (ks. Law ym., 2018), mutta niin sanottu keskusteleva tai dialoginen kirjanlukeminen voi olla toimiva keino osallistaa lapsia kirjanlukutilanteessa ja tukea erityisesti lapsen tuottavan sanaston kasvua. Tämä tuli esille Dowdallin ym. (2020) meta-analyysissa, jossa he analysoivat 19 aiemmin tehdyn tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksiin osallistuneet lapset olivat 1–6-vuotiaita ja pääsääntöisesti tyypillisesti kielellisisä taidoissaan kehittyneitä. Keskusteleva kirjan lukeminen kehitti kokonaisvaltaisesti lasten sanastoa, mutta vaikutus oli suurempi tuottavan kuin ymmärtävän sanaston kohdalla. Ero selittynee juuri sillä, että keskustelevassa kirjanlukemisessa fokus on lapsen omassa tuottavassa puheessa sen sijaan että lapsi vain kuuntelisi tarinaa.
Keskusteleva tai dialoginen kirjanlukeminen on sinänsä varsin yksinkertainen keino, jolla lapsi otetaan aktiiviseksi kumppaniksi mukaan lukutuokioon. Tavallisesti lapsi kuuntelee, kun aikuinen lukee. Tämä on itsessään jo varsin tärkeää, mutta niin sanottujen dialogisten tekniikoiden käyttäminen voi innostaa lasta itse nimeämään kirjan kuvia tai jopa kertomaan tarinaa, mikä voi kehittää lapsen kielellisiä taitoja, kuten edellä todettiin. Menetelmää on alun perin kuvattu psykologi Grover Whitehurstin ja työryhmän julkaisuissa (esim. Whitehurst ym., 1988) ja Suomeen sen toi tutuksi puheterapeutti Anne Suvanto väitöstutkimuksessaan (Suvanto, 2011). Keskustelevan kirjanlukemisen kantavana ajatuksena on se, että aikuinen on sensitiivinen mutta taitavampi lukukumppani, joka suuntaa lapsen huomiota tarinan juonen kannalta oleellisiin kohtiin esimerkiksi osoittamalla kirjan kuvia tai kysymällä tarinan kulun kannalta oleellisia kysymyksiä. Tämä auttaa lasta ymmärtämään tarinaa. Kirjan lukemisen jälkeen lapsen kanssa voidaan muistella tarinaa ja laajentaa kirjan tapahtumia mahdollisesti lapsen omaan elämänpiiriin, mikä voi kehittää lapsen omaa ilmaisua. Menetelmää on tarkemmin kuvattu esimerkiksi Mäkisen ym. (2017, 2020) kerrontaa tukevissa satukirjoissa.
On siis olemassa vahvaa näyttöä, että kirjojen lukeminen kehittää lasten sanastoa. Laaja ja monipuolinen sanasto myös tukee puheen ja luetun ymmärtämistä ja myöhempiä koulumaailmassa tarvittavia oppimistaitoja (Law ym., 2018). Näiden lisäksi lapsen ja vanhemman välisillä lukutuokioilla on myös muita suotuisia vaikutuksia. Riikka Mustonen ja kollegat (2024) tutkivat 2–4-vuotiaita suomalaislapsia ja kartoittivat, kuinka usein heidän huoltajansa lukivat satuja, kertoivat spontaanisti itse tarinoita (ilman kirjaa) tai lauloivat lapsilleen ja mikä merkitys tällä kaikella oli lasten kielellisille taidoille. Tulosten mukaan lapselle lukeminen oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lasten yleisiin kielellisiin taitoihin (summamuuttuja useasta kielellistä tuottoa ja ymmärtämistä mittaavasta testistä), sanaston kokoon ja puheessa tuotettujen äänteiden hallintaan (ns. fonologia). Lapselle tarinointi oli yhteydessä lapsen ekspressiivisiin eli tuottaviin kielellisiin taitoihin ja fonologiaan. Laulaminen sen sijaan oli yhteydessä ainoastaan ekspressiivisiin taitoihin. Näyttäisikin siis siltä, että kaikenlainen kielellinen ja vuorovaikutteinen tapa olla lapsen kanssa on suotuisaa lapsen kehittyville kielellisille taidoille, mutta juuri lukemisella on laaja-alaisimpia vaikutuksia sekä puheen tuottoon, äänteiden hallintaan ja puheen ymmärtämiseen.
Lukeminen on hyödyllistä myös lapsen sosiaalisten ja tunnetaitojen kannalta. Jo pienten lasten kirjoissa on paljon tunteisiin liittyvää sanastoa (Dyer ym., 2000), ja satukirjat rakentuvat usein jonkin tunnepitoisen teeman ympärille. Tällöin kirjan hahmot kokevat esimerkiksi iloa, surua, pelkoa tai vaikkapa pettymystä. Tällaiset kirjat tarjoavat erinomaisen välineen, kun halutaan keskustella tilanteista kumpuavista tunteista tai mielen teoriasta. Mielen teoria tarkoittaa taitoa tunnistaa toisten uskomuksia, aikomuksia ja tuntemuksia sekä taitoa ymmärtää, että ne voivat olla erilaisia eri ihmisten kesken (Baron-Cohen, 2000). Adrianin ym. (2019) tutkimukseen osallistui 3–5-vuotiaita lapsia äiteineen. Tutkimuksessa todettiin, että äitien kirjanlukutilanteessa käyttämä tunteisiin tai ajatuksiin viittaava sanasto oli yhteydessä lasten vuotta myöhemmin tutkittuihin mielen teorian taitoihin. Ornaghin ym. (2014) tutkimukseen osallistujat olivat 7-vuotiaita lapsia, joille luettiin lyhyitä tunnepitoisia tarinoita kahden kuukauden ajan. Tarinoiden kuuntelemisen jälkeen tutkimusryhmän lapset keskustelivat tarinan tunteista ja niihin liittyvistä tilanteista, kun taas kontrolliryhmän lapset piirsivät tarinaan liittyvän kuvan. Tutkimuksen lopussa tehtyjen arviointien mukaan tarinoista ja tunteista keskusteleminen on kannattavaa, sillä tutkimusryhmän lasten tunteiden ymmärtämisen ja mielen teorian taidot olivat kontrolliryhmää paremmat. Näyttäisikin siltä, että kirjanlukutilanteissa on tärkeää nimenomaan sanottaa tunteita ja niitä tilanteita, joista tunteet syntyvät. On varsin tavallista, että lapset käyttävät omassa ilmaisussaan ylimalkaisia sanoja, kuten hyvä tai huono, kuvamaan tunteita (Mäkinen ym., 2024). Monipuolisen tunnesanaston käyttäminen (esim. tuntuu hyvältä vs. olla iloinen tai tuntuu pahalta vs. olla kateellinen) ja tunnepitoisten tilanteiden selittäminen voivat tukea lapsen mielen teorian taitoja. Tunteen nimeäminen on tärkeää tunteen ymmärtämisen ja tunteen säätelyn kannalta. Merkitykseltään tarkan tunnesanaston käyttö voi jäsentää ja täsmentää lapsen kokemusta ja ymmärrystä sekä omista että toisten tunteista. Juuri tähän tarkoitukseen kirjat sopivat mitä parhaimmin.
Edellä mainituissa tutkimuksissa kohderyhmänä ovat olleet pääosin lapset, joilla ei ole diagnosoituja kielenkehityksellisiä häiriöitä. Kirjojen lukeminen kehittää myös niiden lasten kielellisiä taitoja, joilla on haasteita kielenkehityksessään, mutta tutkimustulokset eivät ole niin yksiselitteisiä. Lavellin ym. (2019) tutkimukseen osallistui lapsia, joilla oli kehityksellinen kielihäiriö, ja heidän äitejään ohjattiin käyttämään keskustelevaa kirjanlukemista säännöllisesti lasten kanssa. Tulosten mukaan kirjojen lukeminen tuki lasten omaa ilmaisua siten, että lapset käyttivät rohkeammin puhetta ja ylipäänsä osallistuivat keskusteluihin enemmän. Sen sijaan vaikutuksia ei nähty esimerkiksi sanaston monipuolisuuden kasvussa. Sen sijaan Storkel työryhmineen (2017; 2019) on osoittanut, että lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, oppivat uusia sanoja kirjanlukutilanteissa, mutta he tarvitsevat huomattavasti suuremman määrän toistoja kuin tyypillisesti kehittyvät lapset. Heidän tutkimustensa mukaan kielihäiriöisen lapsen tarvitsi kuulla sana jopa 36 kertaa oppiakseen sen. Lisäksi Storkel ym. (2019) osoittivat, että harmillisesti kielihäiriöisillä lapsilla oli myös taipumus unohtaa oppimiansa sanoja, kun heidän taitojaan arvioitiin noin kolme viikkoa kuntoutuksen jälkeen.
Puheterapeutin arjessa törmää toisinaan vanhempien kokemukseen siitä, ettei lapsi, jolla on kielellistä pulmaa, jaksa vielä keskittyä kuuntelemaan kirjaa. Tällöin vanhempien kanssa onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia kirjoja lapselle on tarjottu. On mahdollista, että lapselle ehdotettu kirja on hänen kehittyville taidoilleen vielä liian vaikea joko sanaston, juonen tai vaikkapa kuvituksen suhteen. Jotta lapsi pystyy hyötymään kirjanlukemisesta, on varsin tärkeää, että tarjottu kirja vastaa lapsen sen hetkistä kielellistä kehitystä. Jokaiselle lapselle löytynee mielenkiintoa ja taitotasoa vastaava kirja, josta lapsen ja aikuisen väliset lukutuokiot on hyvä aloittaa. Vaikka lapsi olisi iältään jo vanhempi, hän voi aivan hyvin nauttia lähtökohtaisesti pienemmille lapsille suunnatuista kosketus-, kurkistus- tai ääninappikirjoista. Samaa kirjaa kannattaa tarjota lapselle usein, vaikka se jo vanhempaa itseään kyllästyttäisi, sillä toisto ja tuttuus ovat tärkeitä elementtejä, kun tuetaan oppimista.
Puheterapiakuntoutuksen saatavuudessa on valitettavasti alueellista epätasa-arvoa (ks. Miettinen ym., 2023), eivätkä kaikki lapset pääse riittävän nopeasti kuntoutuksen piiriin. Tällöin lapselle säännöllisesti lukeminen voisi olla yksi tapa, jolla voidaan tukea lasten kielellisiä, erityisesti sanastoon ja sitä kautta puheen ymmärtämiseen liittyviä taitoja. On tietysti selvää, ettei kirjojen lukeminen yksistään ole riittävä tukimuoto, jos lapsella on diagnosoituja kielenkehityksen haasteita. Säännölliset kirjanlukutuokiot voivat kuitenkin olla yksi melko helposti arjessa toteutettava tukikeino. On tärkeää, että lukemisen merkitys huomioidaan myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja perheille jaetaan riittävästi tietoa lukemisen hyödyistä lapselle. Eduskuntaohjelmaan kirjattu Lukulahja lapselle -ohjelma onkin esimerkillinen keino tukea lapsiperheiden lukuharrastusta. Vuodesta 2019 alkaen vauvaperheille neuvoloista jaettu oma kirjakassi on lisännyt perheiden lukutottumuksia (Lukulahja lapselle). Kirjanlukutuokiot voivat myös vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Ganoticen ym. (2017) tutkimuksen mukaan vanhemmat kokivat kommunikoinnin lapsensa kanssa ja oman vanhemmuutensa positiivisempana toteutettuaan säännöllisesti lapselle keskustelevia kirjanlukuhetkiä. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja ruutujen äärellä vietettyjen hetkien lisääntyessä olisikin tärkeää muistaa se tärkein eli positiivinen vuorovaikutus kasvavan lapsen ja hänen huoltajansa välillä, mitä lapselle lukeminen kaikessa yksinkertaisuudessaan voi olla.
Muista nämä:
- Lapselle lukeminen kehittää lapsen ymmärtävää ja tuottavaa sanavarastoa.
- Lapselle lukeminen kehittää lapsen kykyä ymmärtää ja ilmaista tunteita.
- Lapselle lukeminen tukee lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta.
Lisätietoa ja vinkkejä lapselle ja lapsen kanssa lukemiseen:
www.lukemo.fi/kirjavinkit/lastenkirjat
www.kulttuurivalve.fi/fi/lastenkulttuurikeskus/kisama
www.vanhempainliitto.fi/vanhempaintoimijoille/lastenkirjoja-monella-kielella
Muista myös etsiä lukuvinkkejä ja lastenkirjasuosituksia esim. Instagramin lastenkirjagrammaajien tileiltä (#lastenkirjagram) ja kirjastoista.
Lähteet:
Adrian, J.E., Clemente, R.A., & Villanueva, L. (2007). Mother’s use of cognitive state verbs in picture-book reading and the development of children’s understanding of mind: a longitudinal study. Child Development, 78, 1052–1067.
Baron-Cohen, S. (2000). Theory of mind and autism: a fifteen year review. Teoksessa: Baron-Cohen S., Tager-Flusberg. H & Cohen, DJ. (toim.) Understanding other minds: perspectives from developmental cognitive neuroscience (s. 3–20). Oxford University Press.
Dowdall, N., Melendez-Torres, G. J., Murray, L., Gardner, F., Hartford, L. and Cooper, P. J. (2020). Shared picture book reading interventions for child language development: a systematic review and meta-analysis. Child Development, 91, e383-e399.
Dyer, J.R., Shatz, M. & Wellman, H.M. (2000). Young children’s storybooks as a source of mental state information. Cognitive Development, 15, 17–37.
Ganotice, F.A.Jr., Downing, K., Mak, T., Chan, B. & Lee, W.Y. (2017). Enhancing parent-child relationship through dialogic reading, Educational Studies, 43, 51–66.
Hanifi, R. (2022). Lapset lukevat aiempaa vähemmän kirjoja – netissä ja somessa lukutaito määrittyy uudelleen. Tilastokeskus. Saatavissa osoitteesta: www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lapset-lukevat-aiempaa-vahemman-kirjoja-netissa-ja-somessa-lukutaito-maarittyy-uudelleen.
Lavelli, M., Barachetti, C., Majorano, M., Florit, E., Brotto, C., Miottello, P. (2019). Impacts of a shared book-reading intervention for Italian-speaking children with developmental language disorder. International Journal of Language and Communication Disorders, 54, 565–579.
Law, J., Charlton, J., McKean, C., Beyer, F., Fernandez-Garcia, C., Mashayekhi, A. & Rush, R. (2018). Parent-child reading to improve language development and school readiness: A systematic review and meta-analysis. Final Report. Newcastle University.
Lukulahja lapselle – oma kirjakassi jokaiselle vauvalle. Saatavissa osoitteesta: https://luelapselle.fi/lukulahjalapselle/
Miettinen, S., Pulkki, J., Ukkola, I., Paavonen, A-M., Rinne, H., Heino, P., Poikkeus, L. (2023). Alueellisen yhdenvertaisuuden tukeminen Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa. Tutkimuksesta ratkaisuehdotuksia. Kela.
Mustonen, R., Torppa, R. & Stolt, S. (2024). Parental linguistic support in a home environment is associated with language development of preschool-aged children. Acta Paediatrica, 113, 1852–1859.
Mäkinen, L., Dindar, K. & Loukusa, S. (2024). Affektiivisen mielen teorian kehittyminen ja tunnesanaston käyttäminen 4–8-vuotiailla lapsilla. Psykologia, 4/2024.
Mäkinen, L., Suvanto, A. & Ukkola, S. (2017). Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Lasten kerrontataitoja kehittävä satukirja. PS-Kustannus.
Mäkinen, L., Suvanto, A. & Ukkola, S. (2020). Mitäs nyt, Eetu ja Iitu. Keksitään yhdessä ratkaisuja. Kumma-kustannus.
Noble., C., Salab, G. Petera, M., Lingwoodc, J. Rowlanda C, Gobeta, F. & Pinea, J. (2019). The impact of shared book reading on children’s language skills: A meta-analysis. Educational Research Review, 28, 100290.
Ornaghi, V, Brockmeier, J. & Crazzani, I. (2013). Enhancing social cognition by training children in emotion understanding: a primary school study. J of Experimental Child Psychology, 119, 26–39.
Pisa-tutkimus ja tulokset 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavissa osoitteesta: https://okm.fi/pisa-2022
Storkel, H.L., Komesidou,R., Fleming, K.K. & Swinburne Rominea, R. (2017). Interactive book reading to accelerate word learning by kindergarten children with specific language ompairment: identifying adequate progress and successful learning patterns. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 48, 108–124.
Storkel, H.L., Komesidou,R., Pezold, M.J., Pitt, A.R., Fleming, K.K. & Swinburne Rominea, R. (2019).
The impact of dose and dose frequency on word learning by kindergarten children with developmental language disorder during interactive book reading. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 50, 518–539.
Suomi lukee 2023. Kirjakauppaliitto. Saatavissa osoitteesta: https://kirjakauppaliitto.fi/wp-content/uploads/2023/04/Suomi-lukee-2023-medialle.pdf
Suvanto, A. (2011). Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
Whiterhurst, G.J., Falco, F.L., Lonigan, C.J., Fischerl, J.E., DeBaryshe, B.D. Valdez-Menchaga, M.C. & Gaulfield, M. (1988). Effects of a shared-reading intervention on the inclusion of evaluative devices in narratives of from low-income families. Applied Developmantal Psychology, 24, 1–15.
Leena Mäkinen
Blogin kirjoittaja Leena Mäkinen on tutkijataustainen, tieteestä innostuva puheterapeutti. Tällä palstalla hän kirjoittaa tutkimustietoa hyödyntäen puheterapeutin arjessa esiintyvistä ilmiöistä.